Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä
Kustantaja: Atena 2017
Kansi: Sanna Mander
Sivuja: 342

Sanoin pitäväni täydellisen muutoksen ajatuksesta.
- Enpä tiedä, Elysia sanoi. - Erilaisia kerrostumia voi tulla lisää ja vanhoja kadota uudempien alle. Joidenkin ulkoinen olemus romahtaa muita nopeammin, vaikka sisin pysyisi saman, ja joistakin tulee taas oman itsensä raunioissa eläviä haamuja, jos he kadottavat yhteyden alkuperäiseen perusolemukseensa.
Marrasvirran kaupungin vuotuinen syysjuhla on käynnissä, kun sen suunnittelusta vastanneen toimiston pääinnovaattori Kaarna saa äitinsä hoivakodista puhelun. Kansainvälisen uran arvostettuna psykoterapeuttina tehnyt Alice Kaarna on alkanut jo kadota dementian verhon taakse kokonaan ja hoivakodissa arvellaan Alicen kuolevan pian. Marrasvirran kaduilla tungeksii karnevaalikansaa ja Kaarnan vaimolla Minervalla on pian tärkeä hetki edessä työhönsä liittyen. Vaikka viime vuodet ovatkin lähinnä korostaneet etäisyyttä Kaarnan ja Alicen välillä, Kaarna tietää, että nyt on kiirehdittävä.

Tik tak, kiiruhda! Aika kuluu kaikilta.
Pysäytä kello, seisauta aika. On elämä unta, siinä sen taika!

Tuo puhelu käynnistää sellaisen tapahtumaketjun, joka syöksee erityisesti Kaarnan syvälle menneisyyteen, niin omaansa kuin äidin. Se haastaa ja vaatii kohtaamaan senkin, mitä ei kohdata haluaisi. Ja entä nuo kissat! Nuo ihmeelliset olennot, jotka ilmestyvät kun vähiten odottaa. Yhtäkkiä kaikki tuttu tuntuukin pukeutuneen naamioiden taakse, eikä edes se, kuka peilistä katsoo, tunnu todelta. Kun päivä on lopulta ohi, mitä jäljelle jää?

Silloin aika riisuutui edessäni ja paljasti itsensä minulle: näin, että menneisyyden perspektiivi on litteä ja että ne kuukausina ja vuosina mitattavat etäisyydet, joiden perusteella mielemme järjestelee muistikuvat, ovat pelkkä illuusio.

Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoissa on sekin merkittävä piirre, että niiden maailma on niin omintakeinen, ettei tunnu luontevalta avata niitä kovin paljoa näissä kirjoituksissa. Jääskeläisen uusin, Väärän kissan päivä, ei tee tässä poikkeusta. Jääskeläisellä on kyky pukea arkinen maagisen realismin viittaan, hämätä mieltä ja kuljettaa tarinaa rohkeasti tyystin uusissa sfääreissä. Olen pitänyt valtavan paljon kaikista Jääskeläisen romaaneista ja Harjukaupungin salakäytävät edustaa minulle edelleenkin yhtä rakkaimmista lukukokemuksista. Väärän kissan päivä kuitenkin tuntuu jo niin isosti maailmankirjallisuudelta, että väittäisin sen olevan Jääskeläisen vahvin romaani tähän asti. Sitä ei voi selittää. Se täytyy kokea. Sen täytyy antaa salakavalasti luikerrella ihollesi, kietoutua ytimeen. Väärän kissan päivä on läkähdyttävän upea yhden päivän romaani, joka tekisi mieli alkaa lukea heti uudestaan viimeisen sivun jälkeen. Sillä se on niin kertakaikkisen merkityksistä tiheä, monikerrokseninen tarina, joka ei tyydy tavanomaisuuteen. Rakastan kirjan vahvaa tematiikkaa liittyen muistoihin ja niiden merkitykseen ihmisen elämässä, persoonassa. Mitä meille jää jäljelle, jos muistomme viedään, keitä me olemme? Kirjallinen helmi, jonka soisi käännettävän monille muillekin kielille, sillä jos tämä ei ole maailmankirjallisuutta, ei sitten mikään. Aika ja paikka, kaikki muu oleva unohtuu. Hengitin vain tuossa yhdessä päivässä Kaarnan mukana. Kirjan vahvasta tunnelmasta on todella haikea päästää irti. Olisi niin monia asioita, mistä olisi upeaa päästä keskustelemaan muiden kirjan lukeneiden kanssa! Kuten vaikkapa vaatturi Elysia, tai vanhan antikvariaatin Arvi! Entäpä Alicen ja Kaarnan Saksan matka Kaarnan lapsuudessa ja Kaarnan mystinen sairastuminen kokonaiseksi vuodeksi sen jälkeen? Ja sitten nuo jyväkärsäkkäät! Kuuletko sinä jo niiden rapsutuksen pääsi sisällä? Mutta ennen kaikkea, muista:

Kulje vaikka virsta vaaraa
mut älä katso kissaa väärää.


Kurkatkaa myös vaikka Leenan tunnelmat kirjasta!